Hyvää vappua!

Kaunis Kazimierz.

Palataan ajassa hieman taakse päin pääsiäiseen, jonka muuten vietin suomessa. Oli sanoinkuvaamatonta nähdä kaikki ihmiset, se taitaa olla yks maailman parhaista tunteista koskaan. Joskus en vaan voi ymmärtää kuinka paljon rakkautta ihminen voi antaa ja vastaanottaa, hui mikä voima. Avauduin äidille ikävästä. "Jos ei ikävöi, ei rakasta", "mussuta jotakin" ja "palaa kotiin" kommentit ei oikein auttanu. Eikä taida auttaa tää julkinen avautuminenkaan siitä, kuinka paljon oikeasti rakastan äitiä.

Katu puolan tunneilta takaisin dormille.

Suomi. Ihan kun ei ois koskaan ollut poissa. Lentokentällä mulla oli vastassa ihana Jussi, joka ei saanut sanaa suustaan ulos, en tiedä oliko minut niin outo nähdä vai panikoiko se vaan parkkimaksuajan kulumisesta. Oli kumminkin aivan ihanaa istua etupenkille sen viereen, nauraa perus paskoille jutuille viinipullo kädessä ja Jussin käsi toisessa ja hengittää vaan Suomea. Iiiiiin and out. Jussi sitten seuras ihan Krakovaan asti viikkoa viettämään! Huhhuh kumpa kaikki vois tiivistää yhteen kuvaan niin julkaisisin sen heti!!! Näytin Kazimirzia, löydettiin katutaidetta, käytiin treffeillä Auschwitzissä, syötiin pierogeja (aivan liikaa), syötiin zapiekankia (aivan liikaa), istuttiin, seistiin, hypättiin random trameihin, tapeltiin, tissuteltiin, käveltiin, käveltiin ja vielä kerran käveltiin. Oli lystiä. Parasta!

Tässä kuuluisat zapiekankit. Kun on Jussista kyse niin moni asia pitää kirjoittaa monikossa.

Minä, Daniela ja puhelinkoppi.

Mutta, kaiken tän hulinan jälkeen mun oli palattava ASUNTOLAAN, joka on muuten edelleen mieluinen paikka. Palattava koulujuttuihin: markkinointiin, johtamiseen ja puolan kieleen. Hyvä mieli tuli myös siitä, kun kouluni haluaa käyttää kirjoitustani Krakovasta Humakin viestinnässä. Kelit muuttu yhtäkkiä 20 asteeseen ja ollaan oltu Wislan rannalla piknikillä, korissa jo mustikoita ja mansikoita. Kampaajalla käynti 7 euroa. Kymmenen kilometrin juoksukisat sateen alla. Bussissa kaatuminen ihmisjoukon edessä. Kuohuviiniä museon katolla. Asuntolan remonttia perjantai aamuna kello 8.

Kliseinen "minä omistan maailman" kuva.

Kaikki on muuttunut nyt rutiineiksi. Koulu, tramien ja bussien aikataulut, kaikki on aina myöhässä, maksaako kaupassa euroilla vai zloteilla, salilla käymisen aikataulut ja ohjelma, mitä ruokaa ostaa ja mitä ei, parhaat kaupat ja kauppakeskukset, parhaat hinnat, tapahtumat, museo jne.... En voi uskoa että lähden alle kahden kuukauden päästä takaisin. Vastahan mä itkin siellä hotellihuoneessa hahhajahja! No ennen sitä meen viikonloppu reissulle myös Slovakiaan, Danielan kotimaahan!

Päätin vähän matkata myös Puolan toisiin kaupunkeihin. Lähden huomenna Varsovaan. Lauantaina Varsovasta Gdanskiin. Meitä matkustajia on tosiaan 12. Help!
GDANSK. Tiedättekö kun joku paikka vaan kuulostaa hyvältä? En tarkoita nyt kliseisiä sinkkuelämä risteilyä New Yorkissa tai Venezian romanttisia veneajeluja, vaan nimenomaan kun suuntaat paikkaan, josta et tiedä yhtään mitään, mutta sen vibat vaan tekee sut niin älyttömän hyvälle tuulelle. Mielessäni se on kuin salainen kaupunki, joka vaan huutaa mun nimee. "Annnaaaa, Annaaa!"Mun on päästävä sinne heti!! En malta nukkua.

Juhlikaa!

Cześć!

Saavuin Krakovaan tasan kaksi viikkoa sitten. Kaksi ensimmäistä päivää oli pelottavinta mitä oon ikinä kokenu. Kukaan ei ollut ottamassa avosylin vastaan. Makasin hotellini sängyllä miettien että MITÄ_MÄ_OON_MENNY_TEKEMÄÄN :DDen voinut uskoa että oon kaukana mun perheestä ja lähimmäisistä. Ainut mitä kuulin oli vierasta kieltä, kaupungin hälinää ja puhelimen, joka jatkuvasti piippasi ja toivotti onnea vaihtoon. "Kiitti? Täällä menee ihan hyvin kai!"

Sinä hetkenä tajusin, että olen kokenut kaiken tämän jo aikaisemmin elämässäni, kun muutin Suomeen. Kun vaihto on ohi, taidan olla totaalisesti immuuni kulttuurishokeille. Täytyy nostaa hattua jokaiselle ihmiselle, joka on uskaltanut joskus ottaa tällaisen mahdollisuuden vastaan. Pakata, lähteä, ihmetellä itkeä ja nauraa.

Vaikka kaksi viikkoa on vain takana, aika rientää niin nopeeta vauhtia ettei ole aikaa edes omille ajatuksille. Ja silloin kun olisi aikaa omille ajatuksille, asuntolan remonttimiehet poraa niin kovaa ettei niitä edes kuule.

Kerron lyhyesti nyt kaikesta.

DORMITORY: Mikä tunnelma!!! Vuokra 85 euroa kuukaudessa, jaan vessan kolmen muun tytön kanssa ja omasta rauhasta ei tietoakaan.
Soitellaan toisten huoneisiin "Are you home?", "Gym today?", "Basketball?", "You have milk?", "A cigarette?" ja koko ajan on tekemistä. Huoneen sisustuksena toimii marketista ostettu kukka ja vettä juodaan isoista 5 litran pulloista. Ekoina päivinä kun meillä ei ollut naapurini Floran kanssa vielä ruokailuvälineitä, sekoitimme kahvin hammasharjan toisella päällä. Soooo dormitory style. Kämppikseni on historiaa opiskeleva Suzana Slovakiasta ja parempaa en vois pyytää. Kävelymatkan päässä on mun kuntosali, jossa samassa rakennuksessa uimahalli jossa on vesiliukumäkiä!!! Eilen täällä asuntolassa oli American Pie partyt jonne oli kutsuttu 150 opiskelijaa (huom! huoneeseen mahtuu just ja just 10 ihmistä) ja pääovilla viisi vartijaa. Tää on niin mun paikka!

PARTY: Krakovan yöelämä, klubit ja pubit on parasta mitä oon nähny. Juomat halpoja, tunnelma täys kymppi. Porukka on hieman sivistyneempää kun suomessa, mutta yhtä äänekkäitä. Meillä on ollut Euroillallisia, peli-iltoja ja kaupunkileikkejä. Nyt kun on osallistunut melkeinpä kaikkiin ERASMUS tapahtumiin, on aika hellittää ja tutustua pienemmällä porukalla kaupunkiin. Lempi pubi on Alchemia, jonne Dagmara, meidän viime vuoden vaihto-opiskelija täältä vei minut. Torstaina oltiin Las Vegas juhlissa mun lempi kaupungin osassa Kazimierzissa ja huhhuh porukka osaa tanssia niin hyvin.

SHOPPING: Halpaa. Mahtavaa. Suosittelen. Maksa pankkikortilla. Varaudu maksamaan lisäkiloista.

FOOD: Hmm.. Ostin kiiwin ja se oli valkoinen sisältä. Maistoin sitä ja sen jälkeen aivastin seitsemän kertaa putkeen. I guess it's just full of vitamines... Puolalainen ruoka ei ole kovin terveellistä. Salaatit sisältää aina jotain kastiketta ja lautasella pitää olla aina lihaa. Oon jopa unelmoinut italialaisesta. Ravintolat on älyttömän halpoja, jos oisi vain aikaa syödä niissä!! Marketeista iso kassillinen ruokaa maksaa about 10e. Löydettiin Anan kanssa aasialainen ravintola, jossa ateria maksaa 2-3e ja on niin sanoinkuvaamattoman hyväää! Joskus tuntuu että tulin tänne tienaamaan rahaa.Mutta. Kakkuja, makeisia ja leivoksia on tuoreena joka kulmilla. Niistä ei kieltäydytä.

SCHOOL: Ensimmäisellä viikolla kaikki tunnit oli peruuttu. Koulun verkon käyttöjärjestelmä on todella huono ja vaikeasti ymmärrettävissä. Opettajat vastaa sähköposteihin Puolaksi ja opetustapa on hyvin vanhanaikainen: lehtorit luennoivat ja opiskelijat lukee kirjoja. Tällä viikolla ensimmäiset tunnit olivat kuitenkin hyvin hyvin kiinnostavia. Markkinoinnissa: "You have 5 minutes to sell me this apple for 10 PLN" etc...
Ensi viikolla aloitan myös Puolan kielen opiskelun.

Do widzenia!

Kohta Krakovassa

Huhhuh, perjantaina lähden jo Helsinki-Vantaan lentokentälle päin ja seuraavana päivänä aikaisin aamulla lento Oslon kautta Krakovaan. HUI JEE HUI JEE HUI JEE
Oli mahtavaa nähdä rakkaat ystäväni Aimo ja Salsa (koska tää mun blogi on niin suosittu käytän teistä salanimiä) tänään Jyväskylässä. Salsan kanssa syötiin hemmetin hyvää lohta Haraldissa ja Ainon kanssa vedettiin pullollinen skumppaa Revolutionissa. Hyppäsin hymy huulilla bussiin kun ajattelin kuinka mahtaviin ihmisiin oon itseni tutustuttanu. Ja Jyväskylä oli niin kaunis. Mun ystävät on niin kauniita.

Ainiin, blogistani luultavasti tullaan ottamaan pätkiä meidän koulun nettisivuille, joten pitäisi pistää tänne jotakin järkevää.
Pieniä vinkkejä tuleville vaihtareille: älkää stressatko turhaan Learning Agreementin täyttämistä tai apurahan hakemista, Humak pyytää tekemään nämä ajallaan ja huolellisesti, mutta itselläni nous ainakin pieni pelko kun asiat kasautui hurjaa vauhtia. En tiedä johtuko orientointipäivän mielialasta, mutta kyllä kaikki semmoset asiat osaa hoitaa ilman stressaamistakin ajallaan, ollaanhan jo korkeakouluopiskelijoita. Ja vielä sitä, että lehtorit ei tule sua auttamaan ellet itse pyydä apua. Avun pyytäminen ei ole tyhmyyden merkki vaan avain tietoisuuteen! Jou!

Tietoisuudesta puheen ollen, en tiedä Krakovasta mitään. Oon lukenu neljä Krakovasta kertovaa kirjaa: sen historiasta, kulttuurista, julkisesta liikenteestä, nykypäivästä, politiikasta, arkkitehtuurista..... Osaisin kyllä leikillä valehdella asuvani koko ikäni siellä ja heittää pari lausetta puolaks (bisse - piwo, viini - wino), mutta sitten vasta kun astun ulos Krakovan Jean Paul De Fromage e la Baguette Sacronbleu nimiseltä lentokentältä, voin sanoa että tiedän siitä oikeasti jotakin. Lentokentälle saapumisen jälkeen matkalaukut hotellille ja kaksi päivää aikaa seikkailla yksin Krakovan kaupungissa. Vain minä, zlotyt, prepaid ja kartta.

Sain asuntolasta huoneen itselleni, joten asuminen oli helppo nakki. Asuntolasta aion ehdottomasti kirjoittaa myöhemmin, nimittäin vuokran hinta kertoo jo sen laadusta: 360 PLN eli 85 euroa kuukaudessa??? Puolan kielen kurssiki on kolme kertaa kalliimpi.
Heti maanantaina asuntolan kirjautumisen jälkeen alkaa Orientation Week, josta alkaa sit kaupunkiin tutustuminen, muihin Erasmus opiskelijoihin ja paikallisiin tutustuminen ja sit on Hippipirskeet, Elegantpirskeet, katutaidetta, museoita! Tietenkin markkinoinnin opiskelua ohessa.
Teidän onneksenne seuraava postaus sisältää enemmän kuvia kun kirjoitusta.

Oh Krakow, take me!