Hyvää vappua!

Kaunis Kazimierz.

Palataan ajassa hieman taakse päin pääsiäiseen, jonka muuten vietin suomessa. Oli sanoinkuvaamatonta nähdä kaikki ihmiset, se taitaa olla yks maailman parhaista tunteista koskaan. Joskus en vaan voi ymmärtää kuinka paljon rakkautta ihminen voi antaa ja vastaanottaa, hui mikä voima. Avauduin äidille ikävästä. "Jos ei ikävöi, ei rakasta", "mussuta jotakin" ja "palaa kotiin" kommentit ei oikein auttanu. Eikä taida auttaa tää julkinen avautuminenkaan siitä, kuinka paljon oikeasti rakastan äitiä.

Katu puolan tunneilta takaisin dormille.

Suomi. Ihan kun ei ois koskaan ollut poissa. Lentokentällä mulla oli vastassa ihana Jussi, joka ei saanut sanaa suustaan ulos, en tiedä oliko minut niin outo nähdä vai panikoiko se vaan parkkimaksuajan kulumisesta. Oli kumminkin aivan ihanaa istua etupenkille sen viereen, nauraa perus paskoille jutuille viinipullo kädessä ja Jussin käsi toisessa ja hengittää vaan Suomea. Iiiiiin and out. Jussi sitten seuras ihan Krakovaan asti viikkoa viettämään! Huhhuh kumpa kaikki vois tiivistää yhteen kuvaan niin julkaisisin sen heti!!! Näytin Kazimirzia, löydettiin katutaidetta, käytiin treffeillä Auschwitzissä, syötiin pierogeja (aivan liikaa), syötiin zapiekankia (aivan liikaa), istuttiin, seistiin, hypättiin random trameihin, tapeltiin, tissuteltiin, käveltiin, käveltiin ja vielä kerran käveltiin. Oli lystiä. Parasta!

Tässä kuuluisat zapiekankit. Kun on Jussista kyse niin moni asia pitää kirjoittaa monikossa.

Minä, Daniela ja puhelinkoppi.

Mutta, kaiken tän hulinan jälkeen mun oli palattava ASUNTOLAAN, joka on muuten edelleen mieluinen paikka. Palattava koulujuttuihin: markkinointiin, johtamiseen ja puolan kieleen. Hyvä mieli tuli myös siitä, kun kouluni haluaa käyttää kirjoitustani Krakovasta Humakin viestinnässä. Kelit muuttu yhtäkkiä 20 asteeseen ja ollaan oltu Wislan rannalla piknikillä, korissa jo mustikoita ja mansikoita. Kampaajalla käynti 7 euroa. Kymmenen kilometrin juoksukisat sateen alla. Bussissa kaatuminen ihmisjoukon edessä. Kuohuviiniä museon katolla. Asuntolan remonttia perjantai aamuna kello 8.

Kliseinen "minä omistan maailman" kuva.

Kaikki on muuttunut nyt rutiineiksi. Koulu, tramien ja bussien aikataulut, kaikki on aina myöhässä, maksaako kaupassa euroilla vai zloteilla, salilla käymisen aikataulut ja ohjelma, mitä ruokaa ostaa ja mitä ei, parhaat kaupat ja kauppakeskukset, parhaat hinnat, tapahtumat, museo jne.... En voi uskoa että lähden alle kahden kuukauden päästä takaisin. Vastahan mä itkin siellä hotellihuoneessa hahhajahja! No ennen sitä meen viikonloppu reissulle myös Slovakiaan, Danielan kotimaahan!

Päätin vähän matkata myös Puolan toisiin kaupunkeihin. Lähden huomenna Varsovaan. Lauantaina Varsovasta Gdanskiin. Meitä matkustajia on tosiaan 12. Help!
GDANSK. Tiedättekö kun joku paikka vaan kuulostaa hyvältä? En tarkoita nyt kliseisiä sinkkuelämä risteilyä New Yorkissa tai Venezian romanttisia veneajeluja, vaan nimenomaan kun suuntaat paikkaan, josta et tiedä yhtään mitään, mutta sen vibat vaan tekee sut niin älyttömän hyvälle tuulelle. Mielessäni se on kuin salainen kaupunki, joka vaan huutaa mun nimee. "Annnaaaa, Annaaa!"Mun on päästävä sinne heti!! En malta nukkua.

Juhlikaa!